Red Bull Flying Bulls
Flying Bulls tuo Helsingin taivaalle lentokoneiden ja helikoptereiden aatelia. Klassinen DC6 -lentokone kiitää matalalla yleisön edessä sekä BO 105 taitolentohelikopteri pyörittää voltteja ja kurveja Malmin lentoaseman yllä. Flying Bulls pitää päämajaansa Itävallan Salzburgin lentoasemalla. Koneiden kotihallina toimivat kuuluisat Hangar 8 ja Hangar 7.
Red Bull: Douglas DC-6B
Vuonna 1958 rakennettu DC-6B on yksi Flying Bullsien uusimmista hankinnoista. Kone suoritti ensimmäisen lentonsa perusteellisen entisöinnin jälkeen vuonna 2004. Koneen rungon suuruus, sen erehtymätön retrotyyli sekä ylellinen sisusta tekevät siitä helmen Salzburgin lentoasemalla sijaitsevan Hangar-7 kokoelmassa.
Koneen valmistusvuonna 1958 se toimitettiin Jugoslavian kansallislentoyhtiölle. Jugoslavian valtionpäämies Marshal Josip Broz Tito teetti koneesta loistoluokan edustuskoneen itselleen. Vuonna 1975 Tito myi koneen eteenpäin Zambian valtionpäämiehelle Kenneth Kaundalle. Kaundan jälkeen Chris Schutte törmäsi DC-6 koneeseen Afrikassa ja osti sen itselleen. Kone Schutten käytössä vuoteen 1999 asti.
DC-6 liittyi Flying Bullseihin maaliskuussa vuonna 2000. Flying Bullsien päälentäjä löysi koneen myynti-ilmoituksen Afrikasta ja muutaman päivän sisällä kone löysi jo uuden omistajan.
Koneen entisöinti sai alkunsa vuonna 2001 tehtaalla Salzburgissa. Koneen rekisteröinti siirrettiin Namibiasta Amerikkaan, koneeseen rakennettiin uusi ja ylellinen sisusta, liiettiin moderni elektroniikkajärjestelmä sekä koko koneisto uusittiin täysin – kaikki tämä tehtiin vanhaa tyyliä jäljitellen.
Malmin näytöksessä Red Bull DC-6:n miehistönä toimivat pilotit Raimund Riedmann ja Frederic Handelmann sekä lentomekaanikko Don Land.
|
Paikat: |
58 |
|
Moottori: |
4x 1340kW (1800hv) |
|
Nopeus: |
501 km/h |
|
Max. lentoonlähtöpaino: |
48 534 kg |
Red Bull: BO 105 CB-4
Saksalaisen Messerschmitt-Bölkow-Blohm-yhtiön BO 105 on ainoa helikopterityyppi, jolla voidaan harjoittaa täysveristä taitolentoa suorittaen sellaisia liikkeitä, joiden luulisi olevan vain kiinteäsiipisten lentokoneiden yksinoikeus. BO 105-kopterin jäykkä roottorirakenne mahdollistaa mm. silmukat ja vaakakierteet. Kopterityyppi on siviili-, poliisi- ja sotilaskäytössä 35 maassa joka puolella maailmaa ja soveltuu hyvin etsintä- ja pelastustoimintaan sekä öljynporauslauttojen henkilökunnan kuljetuksiin.
Kopterin prototyypin ensilento tapahtui vuonna 1967. Red Bullin vuonna 2005 ostamat kaksi BO 105-kopteria valmistuivat v.1974 ja olivat alunperin Badenin poliisin käytössä. Ne esiintyvät useissa elokuvissa, joita on kuvattu joka puolella maailmaa.
Red Bull helikopteria lentää Siegfried Schwarz.
|
Paikat: |
6 |
|
Moottori: |
2× Allison 250-C20B turboshaft engines |
|
Nopeus: |
242 km/h |
|
Max. lentoonlähtöpaino: |
2,500 kg |
Tapahtuman Avaushyppy
Tapahtuman avaa juhlavasti ja isänmaallisesti avaushyppy, jossa laskuvarjohyppääjä leijailee hitaasti alas näytösalueelle mukanaan jättimäinen Suomen kansallislippu. Lippun alaetureunaan on kiinnitetty paino, joka saa lipun avautumaan hienosti tuuleen hyppääjän tehdessä kunniaa lipun yläpuolella.
SENIOR SKYDIVERS
Vuonna 1991 perustettu Senior Skydivers on laskuvarjoklubi, jonka jäseniksi hyväksytään hyppääjiä, jotka ovat tehneet ensimmäisen hyppynsä tai toimineet hyppykoneen lentäjinä vähintään 25 vuotta sitten. Malmin näytöksessä Senior Skydiversin jäsenet hyppäävät DC-kolmosesta näytösareenalle mukanaan myös tandemhyppypari.
Midnight Hawks / Hawk Mk51 (HW)
Midnight Hawks on tällä hetkellä ainoita sotilastaitolentoryhmiä, joka lentää neljällä koneella. BAe Systems Hawk on koneena erittäin sopiva taitolentämiseen. Midnight Hawksien lisäksi Hawk-kalustolla lentävät Iso-Britannian Kuninkaallisten Ilmavoimien Red Arrows ja Saudi-Arabian Ilmavoimien Saudi Hawks taitolentoryhmä. Lisäksi Iso-Britannian laivaston Black Seahawks osasto neljällä Hawkilla lentää epäsäännöllisesti.
Midnight Hawksien esitys on klassista osastolentämistä mukavine pienine yksityiskohtineen. Tiivis neljän koneen osasto on jatkuvasti yleisön nähtävillä ja kaikki muodonmuutokset tapahtuvat yleisön näköpiirissä. "Olemme rakentaneet ohjelmat siten, että emme poistu yleisön näköpiiristä ohjelmien aikana", toteaa Midnight Hawksien johtaja kapteeni Pekka Kamppinen ja jatkaa, "olemme siis joka hetki yleisön kriittisten silmien alla, koska haluamme tarjota mahtavan elämyksen kaikille katsojillemme ja kertoa heille esityksellämme Ilmavoimien osaamisesta ja taitotasosta".
Midnight Hawksin lentäjät näytöksessä ovat Pasi Kolanen, Joni Kankaanpää, Mika Koskinen ja Timo Koskiniemi.
|
Paikat: |
2 |
|
Siipien kärkiväli: |
9,39 m |
|
Moottori: |
1x 2 420 kp Rolls-Royce Turbomeca Adour Mk 851 -ohivirtausmoottori |
|
Nopeus: |
1 038 km/h |
|
Max. lentoonlähtöpaino: |
7 750 kg |
Hornet
McDonnell Douglas (nykyisin Boeing) F-18 Hornet on Suomen Ilmavoimien ensi linjan torjuntahävittäjä. Hornetien saapuminen Suomeen avasi Ilmavoimien toimintaan kokonaan uuden aikakauden. Ensimmäinen 2-paikkainen F-18D Hornet saapui maamme kamaralle tarkkaan ottaen klo 15:10 seitsemäs marraskuuta 1995 tunnusmerkinnöin HN-462. Patria Finavitec (aikaisemmin Valmet) asensi kaikki 57 yksipaikkaista Hornet-hävittäjää Suomessa vuodesta 1995 alkaen, ja ensimmäiset yksipaikkaiset koneet luovutettiin Ilmavoimille jo vuonna 1996. Viimeisin kaikkiaan 64:stä tilatusta hävittäjästä luovutettiin vastaanottajalle 8. elokuuta 2000. Hornet on nykyisin Ilmavoimien ainoa hävittäjäkonetyyppi.
Hornet on kaksimoottorinen taktinen jokasään monitoimihävittäjä, jossa käytetään fly-by-wire-ohjausteknologiaa. Koneen elektroniikka- ja avioniikkajärjestelmät ovat huipputasoa. Liikehtimiskyky on erinomainen ja kone pysyy hallittavissa myös suurilla kohtauskulmilla kaikilla nopeuksilla mm. siipien johtoreunan lisäkkeiden (engl. leading edge extensions) ja hyvän teho-paino-suhteen ansiosta. Aseistus on monipuolinen.
Hornetin lentäjänä näytöksessä toimii Tuukka Elonheimo Satakunnan lennostosta
|
Paikat: |
2 |
|
Siipien kärkiväli: |
|
|
Moottori: |
2x 7 983 kp General Electric F404-GE-402 –ohivirtausmoottoria |
|
Nopeus: |
|
Rakettimies
Suomalainen Visa Parviainen kiinnittää jalkoihinsa suihkumoottorit ja hyppää lentokoneesta! Visalla on erityisvalmistetut "suihkumoottorikengät" sekä erityissuunniteltu liitopuku jonka kanssa hän saavuttaa huimia nopeuksia ilmassa. Matkassa mitaten hän pystyy liitämään kymmeniä kilometreja. Hänen on laskettu lentäneen ilman huomattavaa korkeuden menetystä 30s yhteen menoon. Rakettimies laskeutuu lennon jälkeen taivaalta laskuvarjolla.
|
Paikat: |
1 |
|
Siipien kärkiväli: |
n. 2m |
|
Moottori: |
??? |
|
Nopeus: |
??? |
AN-2, 12 hlön maahanlaskuosasto
Antonov An-2 on kestävä, yksimoottorinen ja kaksitasoinen kuljetuskone. Antonovin suunnitteleman koneen ensilento tapahtui vuonna 1947. Kone voi kuljettaa kahden pilotin lisäksi 12 matkustajaa. Sen hidaslento-ominaisuudet ovat hyvät ja se voi käyttää hyvin lyhyitä ja huonokuntoisia kiitoteitä laskuun ja lentoonlähtöön. Lumisissa olosuhteissa kone voidaan varustaa myös suksilla, jolloin se voi laskeutua esimerkiksi järven jäälle. Se on suurikokoisimpia koskaan valmistettuja yksimoottorisia ja kaksitasoisia lentokoneita.
Helsinki International Airshowssa 12 henkilöä suorittaa laskuvarjohypyn koneesta.
|
Paikat: |
14 |
|
Siipien kärkiväli: |
18.18 m |
|
Moottori: |
1x 745kW (1000hp) PZL Kalisz ASz61IR nine cylinder radial engine |
|
Nopeus: |
220 km/h |
|
Max. lentoonlähtöpaino: |
5500 kg |
Rajavartiolaitos / Dornier
Dornier Do 228 on Dornier-yhtiön valmistama pienikokoinen, kaksimoottorinen STOL-potkuriturbiinikone. Sekä Dornier Saksassa että Hindustan Aeronautics Intiassa ovat rakentaneet noin 230 konetta lisenssivalmistuksena sekä siviili- että sotilaskäyttöön. Suomessa Rajavartiolaitos käyttää Do 228 kalustoa (2 kpl). Koneita käytetään merirajan ja ympäristön valvonnassa, ja niiden asemapaikka on Turku. Valvontakoneet on varustettu edistyneellä tutka- ja kuvauskalustolla.
|
Paikat: |
7 |
|
Siipien kärkiväli: |
16,97 |
|
Moottori: |
2x Garret TPE 331 Potkuriturbiinia |
|
Nopeus: |
|
|
Max. lentoonlähtöpaino: |
6400 kg |
Rajavartiolaitos / Super Puma
Super Puma on keskiraskas, 2-moottorinen helikopteri, jota Rajavartiolaitos käyttää etsintä- ja pelastuslentoihin etenkin meriolosuhteissa. Kopterityyppi on erittäin suosittu sekä siviili- että sotilaskäytössä ja mm. henkilökuljetuksissa öljynporauslautoille. Pelkästään siliivioperaattoreita on yli tuhat ja siviiliversioon mahtuu tyypillisesti 2 hengen miehistö ja 18 matkustajaa. Rajavartiolaitoksella on käytössään kolme Super Pumaa.
Rajavartiolaitoksen lennoilla on yleensä mukana 5 hengen miehistö. Koptereissa on hyvä tutka- ja kameralaitteisto ml. lämpökamera, josta on suurta apua etsintätehtävissä. Koptereiden työnkuvaan kuuluvat myös sairaankuljetustehtävät mereltä ja saaristosta mantereelle.
|
Paikat: |
20 |
|
Moottori: |
2x Turbomeca Makila turbiinimoottoreita |
|
Nopeus: |
240 km/h |
|
Max. lentoonlähtöpaino: |
8600 kg |
Rajavartiolaitos / Agusta Bell
Rajavartiolaitoksella on viisi AB/B 412 helikopteria sijoitettuina Helsingin ja Rovaniemen tukikohtiin. Helikopterit ovat monipuolisesti varustettuja erilaisiin valvonta- ja pelastustehtäviin. Koptereiden varustukseen kuuluvat mm. pelastusvinssi, tutka, lämpökamera, pimeänäkölaitteet, tehokkaat valonheittimet, perustason ensihoitovälineet, metsäpalon sammutukseen Bambibucket, öljy- ja levänäytteen ottamiseen tarvittava varustus sekä video- ja kameravarustus. AB/B 412 helikoptereilla suoritetaan Helsingin tukikohdasta vuosittain n. 200 pelastustehtävää mm. meripelastustehtäviä, etsintöjä maalla ja merellä, sairaankuljetuksia laivoilta ja saaristosta, rajatilanteisiin liittyviä tehtäviä sekä metsäpalon sammutuksia. Viimeisin suuri pelastustehtävä oli purjealus Pogorian matkustajien evakuointi Hangon edustalta heinäkuussa. Helsingin vartiolentueen AB 412 helikopteri vinssasi alukselta 14 henkilöä ja Turun Vartiolentueen Super Puma 24 henkilöä.
|
Paikat: |
16 |
|
Moottori: |
2x Pratt & Whitney turbiinimoottoreita |
|
Nopeus: |
240 km/h |
|
Max. lentoonlähtöpaino: |
5400 kg |
NH-90 Kuljetushelikopteri
NHI NH90 on sotilaskäyttöön suunniteltu keskiraskas monitoimihelikopteri. Puolustusvoimat on tilannut kaksikymmentä NH90-kopteria taktista operointia silmälläpitäen. Kopteria voidaan lentää yhden ohjaajan miehityksellä mittarilento-olosuhteissa. Sen päärooli on kuljettaa 20 sotilasta tai 2500 kg kuormaa kohteeseen, mutta se on helposti muutettavissa myös sairaankuljetustehtäviin sekä etsintä- ja pelastustehtäviin. Kopterin tiloihin mahtuu 12 paaripotilasta tarvittaessa.
NH90 voidaan muuntaa myös elektroniseen sodankäyntiin, komentokeskukseksi, laskuvarjosotilaiden pudotukseen sekä VIP-kuljetuskopteriksi ja sitä voidaan käyttää myös helikopterilentäjien koulutukseen.
|
Paikat: |
22 |
|
Moottori: |
2× Rolls-Royce Turbomeca RTM322-01/9 -kaasuturbiinia |
|
Nopeus: |
305 km/h |
|
Max. lentoonlähtöpaino: |
|
Fouga Magister CM-170
Ranskassa suunniteltu Fouga Magister oli ensimmäinen sarjatuotantoon otettu sotilaskäyttöön tarkoitettu suihkumoottoriharjoituskonetyyppi. Prototyypin ensilento tapahtui vuonna 1952. Ranskan Ilmavoimat teki nopeasti 400 koneen tilauksen. Fougia valmistettiin myöhemmin lisenssillä Saksassa, Suomessa Valmetin toimesta ja Israelissa. Myös useiden muiden maiden ilmavoimat tilasivat Fougia harjoituskäyttöön ja myös keveiksi rynnäkkökoneiksi. Israel käytti näitä V-pyrstöisiä kaunottaria kuuden päivän sodassa vuonna 1967 nimenomaan maamaaleja vastaan. Aseistuksena oli mahdollista käyttää konekiväärejä, raketteja, pommeja ja myös ohjuksia.
Fouga Magisterien jäätyä eläkkeelle sotilaskäytöstä ne ovat olleet hyvin haluttuja yksityisten keräilijöiden ja lentäjien kohteina useissa maissa. 900 valmistetusta yksilöstä lentää edelleen yli viisikymmentä.
At the airshow, the Fouga pilot will be Pauli Perttula.
|
Paikat: |
2 |
|
Siipien kärkiväli: |
11.35 m |
|
Moottori: |
2x Turbomeca Marbore II F 3 Suihkumoottoria |
|
Nopeus: |
650 km/h |
|
Max. lentoonlähtöpaino: |
3200 kg |
Gloster Gauntlet
Gloster Gauntlet oli englantilainen kaksitasoinen, yksimoottorinen ja yksipaikkainen hävittäjälentokone, jota voitiin käyttää sekä päivä- että yötoimintaan. Kone kehitettiin 1920-luvun puolivälin jälkeen, sarjavalmistus alkoi kehitystyössä ilmenneiden vaikeuksien takia kuitenkin vasta vuonna 1934. Konetta valmistettiin prototyyppi mukaan lukien 246 kappaletta, ja sitä käyttivät Englannin ilmavoimien Royal Air Forcen lisäksi Australian, Suomen, Rhodesian, Tanskan ja Etelä-Afrikan ilmavoimat. Malmilla nähtävä kone on maailman ainoa lentorekisterissä oleva Gauntlet.
|
Paikat: |
1 |
|
Siipien kärkiväli: |
11.35 m |
|
Moottori: |
Bristol Mercury VIS2 |
|
Nopeus: |
370 km/h |
|
Max. lentoonlähtöpaino: |
1800 kg |
Extra 300
Extra Flugzeugbau GmbH Extra EA-300 on unlimited-luokan kilpailutasoinen, täysiverinen taitolentokone, jonka on suunnitellut saksalainen mestariluokan taitolentäjä Walter Extra. Koneessa on erittäin kestävä teräsputkirunkorakenne, päällystettynä lasikuitu- ja kangasmateriaaleilla. Koneen keskilinjaan asennettu symmetrisen profiilin siipi on nollakulmassa lentolinjaan nähden, joten kone lentää täsmälleen samoin ominaisuuksin myös selkälentoasennossa. 300 hevosvoiman moottoriteho antaa erinomaisen teho-paino-suhteen, mikä on kilpailukyvyn kannalta välttämätöntä kevyen rakenteen lisäksi.
Extra 300-koneita käyttävät myös chileläinen sotilastaitolentoryhmä Halcones ja Royal Jordanian Falcons. Malmin näytöksessä Extraa pyörittää taivaalla Tapio Pitkänen.
|
Paikat: |
1-2 |
|
Moottori: |
|
|
Nopeus: |
|
|
Max. lentoonlähtöpaino: |
|
AS-202 Bravo
Sveitsiläinen sotilas- ja siviilikäyttöön suunniteltu kolmipaikkainen, täysin taitolentokelpoinen peruskoulukone. Bravo on käytössä ympäri maailmaa mm. lukuisten maiden ilmavoimissa. Kone soveltuu erityisen hyvin ammattilentäjäkoulutukseen mm. hyvän mittarivarustuksen ja taitolentokelpoisuutensa vuoksi.
|
Paikat: |
1 |
|
Siipien kärkiväli: |
9,8m |
|
Moottori: |
180 hp |
|
Nopeus: |
|
|
Max. lentoonlähtöpaino: |
|
Douglas DC-3
Douglas DC-3 rakennettiin Douglas Aircraft Companyn tehtaalla Kalifornian Santa Monicassa ja valmistui jouluaattona 1942. Suomen valtiolle se ostettiin ja rekisteröitiin 19.6.1948 tunnuksella OH-LCH. Ensimmäisen reittilentonsa Aero Oy:n palveluksessa se teki 21.7.1948 reitillä Malmi-Vaasa-Tampere-Malmi. Seuraavana talvena kone kunnostettiin lopullisesti siviilimatkustajakoneeksi. Lentotunteja kertyi joulukuuhun 1960 mennessä 22137, jolloin kone purettiin varaosiksi. Finnairiksi nimensä muuttanut Aero tarvitsi kuitenkin rahtikoneita ja ison rahtioven asennuksen jälkeen uudelleen koottu kone rekisteröitiin 25.6.1963 entisellä tunnuksella. Koneen nimiin kirjattiin myös Finnairin viimeinen DC-3:lla lennetty aikataulunmukainen matkustajalento 1.4.1967. Tavanomaisten rahti- ja laskuvarjohyppylentojen lisäksi koneella huhutaan olleen salaisiakin tehtäviä.
Tapahtumassa DC-3 suorittaa laskuvarjohyppyjä sekä jäsenlentoja. DC-3:n lentäjinä näytöksen aikana toimivat Pentti Niemi, Kari Heikkala, Esko Ruohtula ja Pekka Sukanen.
Lisätietoja koneesta: DC-ry:n kotisivut
|
Paikat: |
22 |
|
Siipien kärkiväli: |
28.96 m |
|
Moottori: |
2x Pratt&Whitney R-1830-92 |
|
Nopeus: |
|
|
Max. lentoonlähtöpaino: |
11450 kg |
Valmet L-70 VINKA
Vinka on suomalais- valmisteinen, Valmetin tehtaalla rakennettu alkeiskoulukone. Konetta käytetään ohjaajien alkeiskoulutukseen. Kone on yksimoottorinen potkurikone ja kiinteällä laskutelineellä varustettu.
|
Paikat: |
3 |
|
Siipien kärkiväli: |
9,36 m |
|
Moottori: |
1x 200hv Lycoming AEIO-360-A1B6 nelisylinterinen mäntämoottori |
|
Nopeus: |
200 km/h |
|
Max. lentoonlähtöpaino: |
1 250 kg |
Pilatus B4
Purjelentokone saa liike-energiansa vajoamalla sitä välittömästi ympäröivään ilmamassaan nähden. Jos ilma nousee vajoamaa nopeammin, nousee purjelentokone sen mukana.
Ilmaan päästäkseen täytyy purjelentokone hinata joko lentokoneella, vintturilla tai autolla ilmaan. Myös apumoottorilla varustettuja purjelentokoneita on jolloin itsenäinen lentoonlähtö onnistuu. Tavoiteltava hinauskorkeus on viitisen sataa metriä, josta taitava purjelentäjä pääsee suotuisissa olosuhteissa etenemään joskus satojakin kilometrejä. Purjelentokone liitää kauemmas kuin uskoisi, muttei aina niin pitkälle, kuin tarve on!
Pilatus B4 on Sveitsissä valmistettu , yksipaikkainen kokometallinen purjelentokone. Valmistusvuosi on 1973. Purjelentokoneena sen tärkein suure, liitoluku (30:1), on vaatimaton verrattuna nykypäivän purjelentokoneisiin. Mutta koska perinteikäs lentokonetehdas on sen valmistanut, on se rakenteeltaan luja ja luotettava, siten myös taitolentoon sopiva vielä 2000-luvulla. Kyseisellä yksilöllä onkin saavutettu useita Suomen purjetaitolentomestaruuksia, eikä Pilatus B4 ole vieras merkki maailmallakaan kilpailujen tulosluetteloissa.
Näytöksessä Pilatuksella lentää purjetaitolennon Suomen mestari Jyrki Viitasaari, joka on lisäksi uunituore purjetaitolennon Pohjoismaiden mestari. Pilatuksen hinaa Malmin taivaalle ultrakevyt Ikarus C 42 B, jota lentävät Topi Huovinen ja Jorma Laine.
|
Paikat: |
1 |
|
Siipien kärkiväli: |
15 m |
|
Moottori: |
ei ole |
|
Nopeus: |
240 km/h |
|
Max. lentoonlähtöpaino: |
350 kg |
ATR 72-500
Finncomin ATR on normaalisti reittiliikenteessä suomen sisäisillä lennoilla johon se soveltuu erinomaisesti matkustajakapasiteetinsa ja suorituskykynsä johdosta. Matkustusmukavuus nykyaikaisessa potkuriturbiinikoneessa on teknisen kehityksen myötä suihkukoneen tasolla. ATR:n polttoainetaloudellisuus ja vähäpäästöisyys on omaa luokkaansa. Pitkällä kotimaan reitillä koneen ollessa täysi tämän "maailman vihreimmän lentokoneen" polttoaineenkulutus matkustajaa kohden jää alle kolmeen litraan sadalla kilometrillä.
Tapahtumassa ATR 72-500 suorittaa yleisölennätystä.
|
Paikat: |
68 |
|
Siipien kärkiväli: |
27,5 |
|
Moottori: |
2x 2051kW (2750shp) P&WC PW-127F turboprops |
|
Nopeus: |
512 km/h |
|
Max. lentoonlähtöpaino: |
22 500 kg |
PITTS SPECIAL S-1
Amerikkalaisen Curtis Pittsin suunnittelema Pitts Special on legendaarinen kaksitasoinen kompakti teräsputkirunkoinen taitolentokonetyyppi, joka on niittänyt mainetta 1940-luvulta tähän päivään asti ja on edelleen yksi kaikkien aikojen suosituimmista taitolentokoneista kaikkialla maailmassa. Konetyyppi on pienen kokonsa ja painonsa sekä lyhyen siipikärkivälinsä ansiosta ketterän ärhäkkä pakkaus.
Vuonna 1944 ensilentonsa tehnyt Pitts Special, jolle taitolennon nyt 83-vuotias Grand Old Lady Betty Skelton antoi lempinimen "Little Stinker", hallitsi markkinoita ja kilpailuja suvereeniin tapaan 1960- ja 1970-luvuilla, eikä Pitts Specialin edelleenkään tarvitse hävetä nuorempiensa joukossa. Suomessa näitä koneita on useita ja niillä ovat lentäneet ja esiintyneet kaikki tunnetuimmat suomalaiset taitolentäjät Seppo Saariosta ja Raimo Turusesta alkaen. Pittsejä ovat harrastajat rakentaneet itse etenkin sen jälkeen, kun Curtis Pitts alkoi myydä koneen täydellisiä piirustuksia vuonna 1962, ja niitä on tehty ja tehdään edelleen myös sarjoina eri lentokonevalmistajien toimesta. Kaksipaikkainen Pitts Special S-2 on erinomainen koulukone taitolennon harjoitteluun opettajan kanssa. Experimental-rakentajat ovat voineet valita lukuisista moottorivaihtoehdoista jopa 450 hp tehoon asti. Betty Skeltonin vuonna 1948 ostama "Little Stinker" on museoituna Udvar-Hazy Centerissä ja roikkuu katosta luonnollisesti ylösalaisin.
Curtis Pittsin vuoden 1944 konseptiin on tehty lukuisia modifikaatioita vuosien varrella, mutta muutokset ovat lähinnä kosmeettisia, mikä todistaa Curtis Pittsin alkuperäisen idean erinomaiseksi. Siihen ei ole ollut paljonkaan parannettavaa.
Malmin näytöksessä Pitts Specialia lentää Raimo Nikkanen.
CAP 231
Ranskalaisen traditiorikkaan Avions Mudry-yhtiön 80-luvun lopulla kehittelemä puu- ja kangasrakenteinen CAP 231 on suunniteltu unlimited-luokan kilpailutaitolentokoneeksi. Ensilento tapahtui vuonna 1990 ja sillä voitettiin mestaruuksia jo samana vuonna. Konetyyppi suunniteltiin vastaamaan saksalaisten ja venäläisten suunnittelijoiden uusien konetyyppien haasteeseen. Huolellisesti valittu siipiprofiili ja hyvä painojakautuma yhdessä 300 hp moottorin kera tekivät CAP 231:stä erittäin kilpailukelpoisen konetyypin, jolla voitettiin lukuisia maailmanmestaruuksia sekä miesten että naisten sarjoissa.
Malmin näytöksessä CAP 231:llä lentää ja kiihdyttää Petteri Tarma.
ULTIMATE
Kanadassa rakennettu Ultimate 10-300 SK on kanadalaisen taitolentomestari Gordon Pricen suunnittelema kaksitasoinen, teräsputkirunkoinen 1-paikkainen tehokkaalla moottorilla varustettu kilpailukelpoinen taitolentokone. Gordon Pricen perustama Ultimate Aircraft myi piirustuksia ja rakennussarjoja ja myös valmiiksi koottuja Ultimateja erilaisina versioina 1980-luvulla keskityttyään aluksi Pitts Special-koneiden modifioimiseen. Suomeen rekisteröity Ultimate 10-300 SK OH-XSF on valmistunut vuonna 1988 ja on ollut myös Seppo Saarion koneena.
Malmin näytöksessä Ultimatella lentää Sami Nikulainen.
FOCKE-WULF STIEGLITZ
Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz on saksalainen kaksitasoinen, yksimoottorinen metalliputkirunkoinen lentokoneinsinööri Kurt Tankin suunnittelema kaksipaikkainen ajankohtaansa nähden edistyksellinen koulu- ja taitolentokone. Koneen ensilento tapahtui vuonna 1932. Konetta käyttivät Saksan Luftwaffen lisäksi Argentiinan, Bolivian, Brasilian, Bulgarian, Chilen, Itävallan, Kiinan, Kolumbian, Romanian, Ruotsin, Slovakian, Suomen, Tšekkoslovakian ja Unkarin ilmavoimat. Insinööri Kurt Tank suunnitteli myös saksalaisen Fw-190-hävittäjäkoneen. Stieglitz-koneilla on esiinnytty näytöksissä joka puolella maailmaa ja sillä ovat esittäneet taitolentoa myös sellaiset oman aikansa huiput kuten Ernst Udet ja Gerd Achgelis.
Ilmavoimille hankittiin 30 Stieglitziä vuonna 1940 ja vielä viisi vuonna 1944. "Stiguja" käytettiin peruskoulukoneena vuodesta 1940 vuoteen 1960. Koneita oli käytössä myös siviilissä.Malmin näytöksessä esiintyvä Stieglitz, OH-SZJ, oli aikaisemmin Ilmavoimien koneena tunnuksenaan SZ-24. OH-SZJ on siis valmistunut vuonna 1940 ja on tällä hetkellä Suomen ilma-alusrekisterissä olevista tyyppihyväksytyistä ja experimental-rekisteriin merkityistä lentokoneista kolmanneksi vanhin.
MAAVOIMAT / HUGHES 500 (HH)
Hughes Helicopters-yhtiön Amerikassa kehittämä Hughes 500 on kevyeen hyötykäyttöön suunniteltu yleishelikopteri, jota Maavoimat käyttää helikopterilentäjien peruskoulutukseen Utin tukikohdasta käsin. Kopterin perusversio on lentänyt ensimmäisen kerran vuonna 1963. Hughes 500-koptereita on käytössä siviili- ja sotilasversioina joka puolella maailmaa. Poliisikopterina malli on hyvin yleinen etenkin USA:ssa. Hughes 500-sarjan helikoptereita on valmistettu kaikenkaikkiaan lähes 5000 kappaletta.
Maavoimien operaatioissa kopterissa on yhteensä tyypillisesti enintään 4 henkilön miehitys.
VARJOLIITO
Varjoliito ja moottoroitu varjoliito ovat harrastuksena uudehko, mutta hyvin suosittu ilmailulaji, jossa järjestetään myös kilpailuja. Varjoliitimet poikkeavat suunnittelultaan huomattavasti laskuvarjoista, koska niillä on tarkoitus tehdä matkaa eteenpäin ja pysyä taivaalla ja harrastajille on siksi myös erilliset koulutusohjelmansa. Varjoliidin on pikemminkin kankainen siipi, jota ohjataan. Startti tapahtuu mielellään vastatuuleen maasta käsin omin jaloin esim. rinteeltä käsin ja tasamaalta myös hinaamalla, jolloin hinauslanka irroitetaan, kun liidin on saavuttanut riittävän korkeuden. Laskeutuminen tapahtuu omille jaloille. Liitimen liitosuhde on luokkaa 10:1.
Moottoroidulla varjoliitimellä päästään lentoon vaikka peltoaukealta käsin ilman rinteen tai hinauskaluston tuomaa apua. Työntöpotkurimoottori on varjoliitäjän selässä olevissa valjaissa. Näytöksessä esittää moottoroidulla varjoliitimellä taitolentoa Ari Sahlström. Jari Katajamäki hinaa Jukka Laakson Malmin taivaalle kitkakelahinauksella.
LENNOKIT
Traditionaalinen lennokkiharrastus ei ole menettänyt suosiotaan vaan ominut itselleen uusimman tekniikan ja voi hyvin. Näytöksessä esitetään kahdella radio-ohjatulla kooltaan yllättävänkin suurella lennokilla balettia Malmin taivaalla musiikin ja savujen myötäilemänä. Lennättäjät kuuluvat helsinkiläiseen RAKU-lennokkikerhoon.
Tuomas Pietinen lännättää "Baby Boomerang"-suihkuturbiinilennokkkia, jonka pituus ja siipien kärkiväli ovat molemmat 190 cm. Lennokki painaa noin 9 kg ja sen Graupner G-booster G80 Plus-suihkumoottori kiidättää lennokin jopa 250 kilometrin tuntinopeuteen. Polttoaine on samaa JET-A1:tä kuin isoissa esikuvissakin tai vaihtoehtoisesti lamppuöljyä.
Extra 260:n pilottina toimii Olli-Matti Karhunen. 260 cm pitkän ja kärkiväliltään samanpituisen lennokin freestyle-taitolento-ohjelma on synkronoitu musiikkiin. Moottorina toimii 100 kuutiosenttimetrin bensiinimoottori ja taidokas, jopa yllättävä ohjelma kestää neljä minuuttia.
AUTOGIRO
Autogiro, tai gyrokopteri, pysyy ilmassa vapaasti pyörivän 2-lapaisen roottorin aikaansaaman nostovoman sekä pienen lentokonemoottorin avulla, jonka potkuri työntää ilmaa taaksepäin. Autogiro ei pysty leijumaan paikallaan vaan tarvitsee eteenpäin suuntautuvan liikkeen, joka myös aikaansaa roottorin pyörimisen ja siten nostovoiman. Lentoonlähtö edellyttää normaalitapauksessa vauhdin keräämistä kiitotiellä, jolloin roottori alkaa pyöriä.
Ensimmäisen autogiron kehitti Juan de la Cierva vuonna 1923 ja niiden parissa on työskennellyt ansiokkaasti myös suomalainen lentotekniikan insinööri Jukka Tervamäki. Autogiron rakenne on helikopteriin verrattuna erittäin huokea, yksinkertainen ja turvallinen. Malmin näytöksessä esiintyy moderni, 2-paikkainen, rinnanistuttavalla umpiohjaamolla varustettu sarjavalmisteinen Xenon 2-autogiro, jota ohjaa Juha Silvennoinen.
|
Paikat: |
2 |
|
Moottori: |
Rotax 912S @ 100 hp |
|
Nopeus: |
160 km/h |
|
Max. lentoonlähtöpaino: |
|
Birdman TOP GUN Skyflying Team
Birdman TOP GUN Skyflying Team on Suomalaisen BIRDMAN Oy:n taitolento tehdastiimi. Tiimi koostuu tällä kertaa viidestä taitoliitäjä-ässästä jotka muodostavat kuvioita taivaalle käyttäen liitopukuja sekä omaa ruumistaan. Tiimiä johtaa Suomalainen Jari Kuosma, ensimmäisen kaupallisen liitopuvun kehittäjä.. Tiimin missio on jatkuvasti rikkoa tavanomaisen lentämisen rajoja. Liitopuvulla liidetään 170 km/h parhaillaan kymmeniä kilometrejä. Tiimi laskeutuu ohjelman päätteeksi alas laskuvarjolla.
The team: Jari Kuosma, Tero Paukku, Juho Korjus, Otto-Petteri Jämsen, Marko Mäkelä
